Ympäristöasiat ovat nykypäivänä paljon enemmän pinnalla kuin vielä muutamia vuosia sitten. Moni on huolissaan maapallon nykytilasta, sillä ilmansaasteet ovat täyttäneet monet kaupungit. Tämä on erityisesti suurkaupunkien ongelma, ja monissa kaupungeissa onkin silmin nähtävissä oleva savusumu, joka johtuu pelkästään ilmansaasteista. Esimerkiksi monet kaupungit Kiinassa, Yhdysvalloissa tai Intiassa kärsivät tästä ongelmasta. Ihmiset voivat saada pahoja terveysongelmia ilmansaasteista, silmät saattavat vuotaa ja kirvellä, kurkku voi olla kipeä ja monilla saattaa ilmetä hengenahdistusta. Kyseessä ei siis missään nimessä ole mikään pikkujuttu. Jos suurissa kaupungeissa sitten on huono ilmanlaatu, niin miksi ihmiset sitten asuvat siellä? Tähän on helppo vastata, sillä monellakaan ei ole mahdollisuutta lähteä mihinkään muualle. Suuret kaupungit tarjoavat työmahdollisuuksia, ja voi olla, että töitä ei löydy mistään pienemmältä paikkakunnalta. Silloin voi olla hankala lähteä pois, koska on kiinni työpaikassaan.
Ympäristöongelmat ovat kuitenkin maailmanlaajuinen ongelma, ei pelkästään suurten kaupunkien. Ilmastonmuutoksen voimistuminen on nähtävissä joka puolella maapalloa, esimerkiksi lämpötilojen nousun tai voimakkaiden myrskyjen muodossa. Ihmisten olisi muutettava käyttäytymistään, jotta ympäristö pysyisi kunnossa. Kierrätystä pitäisi lisätä, yhä useamman pitäisi luopua lihansyönnistä, liikenteen pitäisi olla päästötöntä ja niin edelleen. Miten tämä kaikki sitten voitaisiin toteuttaa? Ei voida vain yhden yön aikana päättää, että kaikki toimivat näin tästä eteenpäin. Lisäksi jos ihmiset pakotetaan toimimaan jotenkin miten aikaisemmin ei ole toimittu, on vaarana että monella herää vastarinta. Silloin rajoituksilla voidaan tehdä itse asiassa enemmän haittaa kuin hyvää. Vaarana on myös se, että jos jotain kielletään kokonaan, saattaa syntyä pimeitä markkinoita. Näin on käynyt esimerkiksi alkoholin kieltolain aikana, jolloin alkoholi kiellettiin. Sen seurauksena jotkut alkoivat valmistaa itse alkoholia ja myydä sitä muille pimeästi. Voidaan kuvitella, että esimerkiksi lihan kieltämisellä voisi olla vastaavanlaisia vaikutuksia. Kauppa ja lihan myynti ajautuisi pimeille markkinoille.
Ihmisiä tulisi siis ennemmin valistaa ympäristöasioista, kuin kerralla kieltää jotain. Millä tavoin ihmisiin sitten voidaan yrittää vaikuttaa. Auttaako se, että yhden päivän sanomalehdessä on etusivun juttu siitä, että kasvissyöntiä pitäisi lisätä? Ei varmastikaan, vaan kyseessä on pitkä prosessi, jossa ihmisten kulutustottumuksia ja käyttäytymistä muutetaan pitkällä aikavälillä. Kerromme seuraavaksi tarkemmin siitä, millaisia kanavia ihmisten valistamiseen ja tiedottamiseen voidaan käyttää. Mitkä niistä ovat nykyisin toimivimpia ja mitkä eivät ehkä tavoita kohdeyleisöään? Lue siis ihmeessä eteenpäin, mikäli ympäristöasiat kiinnostavat.
Internet
Internetin yleistyttyä on ollut helppo levittää tietoa ihmisten keskuuteen. Tämä on sekä hyvä että huono asia, sillä nettiä voidaan käyttää myös väärän tiedon levittämiseen. Monet eivät välttämättä huomaa valeuutisia tai väärää informaatiota vaan ottavat kaiken totena mitä internetistä lukevat. Tavallisen kuluttajan pitäisikin olla kriittinen lukiessaan uutisia ja infoa netistä, sillä läheskään kaikki siellä ei aina pidä paikkansa. On siis hyvä käyttää useita tietolähteitä, jotta voi varmistua tiedon paikkaansapitävyydestä.
Yleisimpien uutispalveluiden lähteet ovat luotettavia, ja ne ovatkin yleisimmät kanavat, josta uutisia luetaan. Nämä ovat myös hyviä tietokanavia ympäristöasioissa, sillä moni kuluttaja lukee uutispalveluita sillä ajatuksella, että siellä esiteltävät asiat ovat totta.
Sosiaalinen media
Sosiaalinen media on vahva vaikuttamisen väline. Samoin kuin internet, sosiaalinen media voi välittää helposti niin oikeaa kuin väärääkin informaatiota. Monet saattavat uskoa helpostikin esimerkiksi jonkin some-persoonan tietoja, joita hän omalla kanavallaan tai tilillään esittelee. Tässäkin kannattaa olla hieman kriittinen, sillä monesti ei huomata, että tiedot edustavat yleensä vain kyseisen henkilön mielipiteitä.
Sosiaalinen media on kuitenkin oiva tietolähde ympäristöasioihin. Esimerkiksi monilla luonnonsuojeluun tai kestävään kehitykseen keskittyneillä organisaatioilla on omat sosiaalisen median tilinsä, josta voi hankkia tuoretta tietoa ympäristöstä. Jos vihreät arvot ovat itseään lähellä ja haluaa tehdä jotain maapallon hyväksi, monien yhdistysten toimintaan pääsee mukaan sosiaalisen median kautta.
Myös monilla luonnonsuojelukohteilla voi olla omia sosiaalisen median tilejä, joista pääsee seuraamaan kohteen toimintaa ja elämää. Siinä voi itselle syntyä ajatus, että tätä on ehdottomasti suojeltava ja haluaa alkaa muuttamaan omia elintapojaan, jotta ympäristö pysyy kunnossa tulevaisuudessakin. Monilla luonnonsuojelualueilla elää harvinaisia eläinlajeja, mistä moni saattaa saada kipinän omien elintapojensa muutokselle. Aina ei siis tarvitse lähteä itse mukaan toimintaan, vaan riittää, että alkaa miettiä omia elintottumuksiaan, sekä sitä miten voisi elää mahdollisimman ekologisesti.
Perinteinen ohjeistus paperilla
Paperinen ohjeistus on hieman jo mennyttä maailmaa. Nykypäivän ihmiset etsivät tietoa verkosta tai muista digitaalisista lähteistä. On myös tosiasia, että paperiset laput eivät ole järin ekologisia itsessään. Niitä varten on pitänyt kaataa puita, jotta paperia on voitu valmistaa. Jos siis haluaa olla mahdollisimman ekologinen, on syytä etsiä tietoa joistain muista lähteistä.
Paperi on kuitenkin vielä tärkeä tiedonlähde esimerkiksi hieman vanhemmalle väestölle. Moni varttuneempi hakee tietonsa vielä paperisesta sanomalehdestä tai mainoslehtisestä.
TV-kampanjat
Televisio on säilynyt suosittuna tiedotusvälineenä jo vuosikymmenten ajan. Ihmiset katsovat paljon televisiota, joten on luonnollista, että myös sitä kautta annetaan ihmisille tietoa ympäristön tilasta ja vihreistä arvoista. Moni vanhempi mieltää vielä perinteisen television niin kuin se on aikaisemmin opittu tuntemaan. Nuoremmalla sukupolvella tämä käsitys kuitenkin on jo hieman hämärtynyt. Heille ei ole selvää, että jokin ohjelma tulee johonkin tiettyyn aikaan, tai että mainoskatkolla saatetaan näyttää jokin luonnonsuojeluun liittyvä mainos. Monet nykynuoret kuluttavat televisiota verkon kautta suoratoistopalveluista, eivätkä he ymmärrä perinteistä televisiokanavien mallia.
Televisio on kuitenkin hyvin tärkeä kanava ihmisten tiedottamisessa ja esimerkiksi monet luontodokumentit ovat hyvin suosittuja ihmisten keskuudessa. Ehkä ne saavat monet ajattelemaan ympäristön tilaa ja omaa käytöstään, ja tulevaisuus näyttää entistä paremmalta.